Juuri haahkat innostivat minut merilintujen kuvaamiseen Porkkalassa. Ehkäpä siksi, että niitä on Porkkalanniemellä keväästä maalis-huhtikuusta alkaen todella paljon. Meri suorastaan kaikuu haahkaurosten matalista soidinäänistä.

Haahkauros on näyttävä ja kaunis lintu soidinpuvussaan. Kesäkuussa uros sukii itsensä peruspukuun ja pääosa niistä muuttaa etelämmäksi. Sen jälkeen meri näyttää olevan täynnä vain poikasista huolehtivista naaraista. Ääntely on edelleen voimakasta.

Haahka on ollut myös aika vaikeasti lähestyttävä. Helpointa on ollut päästä riittävän lähelle vain paikallaan odottaen sitä, että linnut tulevat luokse. Liikkumaton hahmo ei näytä niitä pelottavan. Kun loputkin haahkat siirtyvät etelämmäksi saaristoon syys-lokakuussa Porkkalanniemi jotenkin hiljenee. Ihan kuin joku olisi laittanut volumen pois vahvistimesta. Vetänyt tepselin pois seinästä.

Onneksi Isokoskelot tulevat silloin tilalle ja taas on jotain kuvattavaa. Kaikki tässä albumissa olevat haahkakuvat on otettu Porkkalanniemen kärjessä 2019-2022.