Nämä valkohäntäpeurojen kuvat on pääosin otettu Porkkalanniemellä 2019-2020.
Porkkalanniemellä tarkoitukseni oli kuvata merilintuja, mutta tuulisella säällä ei siellä ollut muita kuin minä ja muutama lokki. Hakeuduin tuulensuojaan niemenkärjen toiselle puolelle. Siellä rauhallisesti liikkuessani havaitsin peuranvasan noin kymmenen metrin päässä itsestäni. Se oli pensaikossa oksaston lomassa syömässä. Yleensä peurat vaihtavat maisemaa hyvin nopeasti niihin törmätessä, yleensä niin ettei kameran tarkennus pysy kasvillisuuden keskellä perässä ja lopputuloksena on usein turhautunut kuvaaja ja epätarkkoja pusikkokuvia. Nyt vasa oli kuitenkin paikallaan. Tälläkään kertaa automaattitarkennus ei oikein löytänyt oksien välistä hyvää kohdetta. Kun vasa ei sännännyt pakoon niin laskin kameran alas ja odottelin sen siirtymistä parempaan kuvakulmaan.
Sitten havaitsin liikettä myös toisella puolella itsestäni. Edessäni, oikealla, vasemmalla ja myös takaviistossa. Peuroja oli kahdeksan ja olin oikeastaan niiden keskellä. Ne tarkkailivat minua, mutta eivät säntäilleet minnekkään. Yksi vasa asettui rauhassa maahan makuulle ja lauman uros alkoi rauhassa syömään lehtiä pensaista. Peurat tarkkailivat minua, pitivät pientä etäisyyttä mutta eivät tunntuneet häiriityvän läsnäolostani. Hetki oli jotenkin epätodellinen. Liikuin hyvin rauhallisin liikkein, nostin kameran hitaasti takaisin kuvausasentoon ja kuvasin peurojen touhuja. Liikuin niiden mukana rauhallisin liikkein sitä mukaa kun ne etenivät maastossa. Ne söivät, tekivät tarpeitaan, emä imetti välillä vasoja. Välillä asetuttiin makuulle lepäämään.
Ensimmäisellä tapaamiskerralla aikaa ensimmäisen ja viimeisen ruudun välillä kului noin tunti. Itse olin hiestä märkä jännityksestä, innostuksesta ja raskaan objektiivin kannattelusta. Kun ruutuja tuli otettua todella paljon, uskoin saaneeni hyviä kuvia niin annoin peurojen jatkaa matkaansa ilman häiritsevää läsnäoloani.
Olen onnistunut uusimaan samanlaisia kuvaussessioita peurojen kanssa useasti. Kuvaussessiot ovat yleensä noin tunnin mittaisia. Välillä kun peurat ovat asettuneet makuulle, olen istunut itsekin alas ja kaivanut repustani termospullon ja eväät esiin. Siinä sitten olen istunut eväistäni naulttien, vähän niinkuin peurojen kanssa.
Nämä hetket ovat olleet ikimuistoisia. Uudet kerrat varmasti odottavat vielä tulevaisuudessa.
Talvi-kevät 2020. Olen käynyt säännöllisesti kuvaamassa peuroja läpi leudon Etelä-Suomen talven. Lunta ei ole ollut Porkkalan niemellä ja meri on pysynyt avoimena. Peurat ovat päästäneet edelleen lähelle ja olen päässyt kuvaamaan niitä usein. Perheside emän ja neljän vasan kesken on tiivis ja emo huolehtii vasoistaan hellästi. Kuvia kevättalvesta 2020 peuragallerian alkupäässä.
Talvi 2020-2021 on ollut luminen. Peurat ovat siirtyneet talvehtimaan toisalle, enkä ole onnitunut niitä kohtaamaan talven aikana samoilta alueilta. Meri porkkalanneimellä jäätyi ja kuvattavaa on ollut niukasti.
